Salukin kanssa metsässä

Olen liikkunut metsissä, jokien ja järvien rannoilla aina, aivan pienestä pitäen. Luonto on yksi tärkeimmistä inspiraation lähteistäni kaikissa tekemisissäni. Luonnossa liikkuminen hoitaa sieluani ja ravitsee henkeäni. Se, että saan jakaa luontoelämykseni pienen salukipojan kanssa, lisää  onnen tunnetta. Laskeskelin juuri, että elämässäni on ollut paljon enemmän salukillisia vuosia kuin salukittomia. Siispä useimmat metsäretkeni olen tehnyt erilaisten ja eri-ikäisten salukiseuralaisten keralla.

Salukin ja yleensäkin eläimen kanssa metsässä liikkuminen tuntuu tarkoitukselliselta ja mielekkäältä. Se on myös turvallista. Salukin  aistit ovat paljon paremmat kuin ihmisen. Saluki huomaa muut eläimet yleensä aiemmin kuin ihminen. Se vaistoaa myös säätilan muutokset, muistaa kuljetut reitit sekä polut ja johdattaa erehtymättä takaisin lähtöpisteeseen. Pimeän joskus yllättäessä olen joutunut turvautumaan salukin loistavaan hämäränäköön. Se on toiminut   melkeinpä opaskoirana.

Yksi salukien erityispiirre on niiden kyky löytää juomavettä. Ne juovat suhteellisen vähän, mutta janoisena löytävät erehtymättä veden luo. Kuono haistelee tovin kosteikkoista sammalta, pysähtyy. Pari kaapaisua tassulla, ja tassujen kaivamaan kuoppaseen alkaa pulputa vettä. Saluki odottaa hetken, ja kun kuoppa on täyttynyt vedestä, se  alkaa latkia.

 

Salukin kanssa liikkuessaan kiinnittää huomiota asioihin, joita ei ehkä tulisi muuten huomanneeksikaan. Omat aistit ja huomiokyky kehittyvät, kun niihin lisätään hiven salukin näkökulmaa.

Salukit ovat esteetikkoja. Ne jaksavat  kaiken toiminnan keskellä pysähtyä ihailemaan sitä,  mikä on niiden mielestä kaunista ja kiinnostavaa.

Salukilla on kyky löytää kauniita paikkoja ja nauttia niistä kanssasi. Jaettu luontoelämys on kaksinkertainen elämys.

On ilo seurata, miten elämyksellisiä erilaiset metsän materiaalit voivat olla. Heinään voi piiloutua. Lisäksi se on pehmeää. Siinä on hyvä levähtää hetkinen.

Jäkälä on myös mitä mainioin levähdysalusta.

Salukille hiekka aiheuttaa miltei hurmostilan. Sitä voi kaivaa, siihen voi kaivautua, siinä voi liukua ja juosta. Se on helposti muokkautuvaa salukin mielimateriaalia.

Saluki voi olla oiva apulainen metsän herkkujen etsinnässä. Koluan edelleen niitä loistavia suppilovahveropesäkkeitä, joita Fahva-salukini minulle vuosia sitten etsi.

Aina salukikaan ei huomaa kaikkea. Tämän kuvan tarkkaavainen katselu paljastaa taka-alalla pensaikkoon pakenevan jäniksen, joka jäi sekä kuvaajalta että salukilta kuvaustilanteessa huomaamatta.

Hienointa salukin kanssa liikkumisessa on kumppanuuden jakamisen lisäksi se, että salukikin on osa luontoa. Silmä ei koskaan väsy sen liikkeiden, linjojen ja estetiikan ihailuun.