Haukankierros on merkitty luontopolku Mäntsälän Saarella. Parkkipaikka sekä lähtö- ja paluupiste ovat Pohjoisen pikatien varrella, suunnilleen Saaren kartanoa (Keuda) vastapäätä. Polku on merkitty punäkärkisin paaluin.
Suuntasimme luontopolulle eräänä lokakuisena sunnuntaina, tätini, salukinpentu Koku ja minä. Tädilleni reitti oli tuttu vuosien takaa, minä en ollut siellä aikaisemmin käynyt, vaikka tätini oli monesti muistellut komeita näkymiä jyrkiltä kallioilta alas järvelle.
Edellisenä päivänä oli satanut räntää ja lunta, ja pikku pakkanen oli säilyttänyt lumen maassa. Iltapäivä oli kuitenkin aurinkoinen, joten hyvillä mielin lähdimme matkaan.
Reitti on kokonaisuudessaan noin viisi kilometriä pitkä ja esittelee alueen luontoa monipuolisesti. Maasto on vaihtelevaa ja polku on alkupäästä hyvin selkeä ja hyvin merkitty. Jotkin kohdat saattavat kovin liukkailla keleillä olla hankalia. Yksi ojan ylitys tuntui nytkin lievästi jännittävältä, ylitys täytyi nimittäin tehdä kahta kapeahkoa pyöreää puuta myöten. Puut olivat aika jäiset, mutta onneksi vaelluskengän ote piti. Kumisaappaissa olisi jalka saattanut lipsahtaakin
.
Reitin alkuosa seurailee puron vartta. Vain niukasti oli purossa vettä tähän aikaan vuodesta.
Pikku saluki onnistui loukkaamaan jalkansa tässä sillassa. Vamma ei kuitenkaan ollut kovin vakava ja parani puhaltamalla.
Puron varrelta polku johdattaa kulkijat metsän sisuksiin ja pian suolammen rantaan.
Suolammen jälkeen polku nousee hitaasti. Ympärillä kasvaa vanhaa metsää.
Luonnonsuojelualueella saavat lahotkin rungot jatkaa elämäänsä pahkojen kasvualustana.
Polun päättyessä raiviolle meille tuli ongelma. Polkua, merkkejä eikä edellisten kulkijoiden jälkiä ei enää näkynyt. Tiesin, että osapuilleen näillä kohdin meidän piti pyrkiä takaisin siihen ilmansuuntaan, josta olimme lähteneet, joten niin sitten teimme, mutta polkua emme enää yhyttäneet. Päädyimme omia reittejämme Hunttusjärven rantaan, mutta komeat näkymät kallioilta jäivät tällä kertaa väliin.
Metsäkoneen työskentelyn jäljet haittasivat hieman myös järvimaiseman ihailua.
Lähellä sijaitseva kota on lukittu, mutta istahdimme penkeille ja söimme jo perinteeksi tulleet suppilovahverovoileipämme ja jälkiruokapullamme.
Polun loppupäästä löytyy vielä lähde, joka on varmaan mukava vilvoittelupaikka kesäkuumalla.
